maanantai 22. lokakuuta 2012

Bridezilla!!

Ensi vuonna meidän olisi tarkoitus sanoa toisillemme "Tahdon". 

Tekemistä olisi ihan mielettömästi. Ideoita riittäisi vaikka muille jakaa, mutta toteutus ei aina olekaan niin helppoa. Jotenkin tuntuu ettei osaa oikein mistään aloittaa. Pöytäkoristeisiin on ostettu kyllä osa tarvikkeista, mutta myönnän olevani ihan peukalo keskellä kämmentä aina kun alan askartelemaan. Pitäisi varmaan myös ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa vain tekemään, aika vain ei meinaa riittää kaikkeen. 

Kirkko ja juhlapaikka on kuitenkin jo varattu ja se tärkein asia ostettu; morsiuspuku. 
Kävimme hyvän ystäväni ja yhden kaasoni kanssa Oulussa Morsiusateljee Katariinassa kokeilemassa mekkoja. Ja se unelmien mekko löytyikin, Blue by Enzoanin mallistosta Edson! Pari viikkoa myöhemmin menimme äitini ja kaasoni kanssa uudelleen sovittamaan ja kenties ostamaankin mekkoa mutta köpelösti kävikin. Unelmieni mekon vieressä olikin toinen vielä enemmän unelmaani vastaava mekko! 

Blue By Enzoani ; Edson.
Mallistoa 2012
Unelmien mekko, mutta ei Se oikea!
Sovitimme kahteen kertaan Edsonia sekä toista mekkoa minkä löysin, ja voitteko kuvitella tilanteen kun haluaisi molemmat! Unelmien mekko, jäikin sitten kauppaan ja löytyi SE OIKEA! Ainoastaan Äitini, isäni ja Jaana-Kaaso on nähnyt mekkoni, Otto-Matiasta unohtamatta! Ihana kun tuleva sulhanen ei tiedä yhtään millainen mekkoni on! Kun tyttäreni Miia-Olivia menee joskus naimisiin, ostan hänelle hänen unelmien mekon, niin omakin äitini teki, ja olen tästä ikuisesti kiitollinen! 

Kun olimme ostaneet mekon, ei sitä "wau" tunnetta tullutkaan vaikka Jaana ja äitini oikein kyselivät että "eikö ole ihanaa", vastaus oli vain "on ihanaa" ja se jäi siihen.  Ajoimme vanhempieni luokse Oulusta, ja kun isäni tuli pihalla vastaan kun kannoin mekkoani, johan se ilo irtosi. Isälläni on jotenkin erikoinen tapa saada minut hyvälle tuulelle ja onnelliseksi pienistäkin asioista. Onhan hän tärkein mies elämässäni! Lasteni syntymän jälken isäni merkitys elämääni on vahvistunut vain koko ajan. Vaikka muiden mielipiteillä ei ole minulle paljoakaan merkitystä, jotenkin isäni ja myös äitini mielipiteillä on minulle suuri merkitys.

Huntua vai ei?
Vain neitsyt saisi laittaa häihinsä hunnun! Huntu on koskemattomuuden ja puhtauden merkki. Entä kun ajat ovat muuttuneet? Lapsia tehdään nykyisin ennen häitä paljon! Joidenkin keskustelupalstojen mukaan huntu pitäisi kieltää naisilta joilla on jo lapset! Mielestäni huntu on osa häitä, vaikka lapset olisivatkin jo syntyneet. Tästä asiasta juttelimme äitinikin kanssa kun menimme hääpukuja katsomaan/ostamaan. Hänen mielipide oli myös se että vanhemmat ihmiset saattaa katsoa pahasti jos hunnun laitan. Mutta hääpäivähän on minun ja mieheni! Mehän päätämme kaiken häihimme liittyvän loppupeleissä. Onneksi meidän häidemme vieraslistalla on vähän vanhempia ihmisiä, joten kukaan ei toivottavasti ainakaan laakia saa koska huntukin on ostettu minulle ja jopa äitini hyväksyi asian kun näki sen hääpuvun kanssa päälläni.

Varmasti tulemme paljon kuulemaan asioita joita meidän pitäisi tehdä toisin ja ihmiset omia mielipiteitänsä jakelee meillekkin. Yritän olla olematta hirviömorsian mutta toisin saattaa käydä jos joku ei arvosta sitä mitä me (lue minä :D)  haluamme. Minulle avioliitto merkitsee paljon, naimisiin en aio mennä kuin kerran elämäni aikana. En toki ajattele pahalla jos ihmiset ovat olleet useamman kerran naimisissa, se on kaikkien oma valinta. Oma esikuvani kuitenkin tulee omilta vanhemmiltani, ja he ovat onnellisia edelleen yhdessä. Samanlaisen onnen haluan myös itselleni oman mieheni kanssa. 

Vieraslista on asia mikä painaa mieltäni paljon. Olisi paljon ihmisiä joita haluaisimme häihimme, mutta joissain asioissa on pakko säästää, ja emmehän me ihan kaikkia kavereita ja tuttuja voi kutsua koska muuten lista olisi loputon. Minulle häät ovat enemmänkin perheen ja suvun juhla. Tietysti tärkeimmät ystävät saa kutsun, haluammehan me onnen myös heidän kanssa jakaa. Mutta pyydämmekö vain yhteiset ystävämme vai myös omamme? Pyydämmekö perhetuttuja omista perheistämme? Mutta eihän kellään ole myöskään oikeutta suuttua jos ei kutsua tulekaan postilaatikkoon. Se ei tarkoita sitä ettemmekö välittäisi, vaan siitä että kaikkia emme vain voi kutsua.  Myös lastenhoitaja täytyisi jostain etsiä, mutta enhän minä kenelle tahansa lapsiamme anna, ja vieraita en halua siihen pestiin pyytää, koska muuten täytyisi jossain vaiheessa iltaa jonkun lähteä pois juhlastamme sen vuoksi että lasten täytyy päästä nukkumaan.. Ehkä nämäkin asiat vielä saadaan jonkinlaiseen päätökseen lähempänä häitä.



4 kommenttia:

  1. IHANAA <3 ehkä mäkin ensi vuonna saan kirjotella tänne omista häitten suunnitteluista, kun meidän olis tarkoitus mennä naimisiin 2014 :-)

    VastaaPoista