Pienen pojan elämää

Otto-Matias tuli aamulla n. klo 7 herättämään minut..ja siinä samalla siskonsakin. Ollilla on yövuorot joten lähdimme heti aamusta kyläily reissulle jotta isukki saa nukkua rauhassa. Otto pääsi leikkimään Sannin kanssa, mutta eihän siitä ensin meinannut mitään tulla. Tappelua, riitelyä ja kiukuttelua ensin n. tunti jonka jälkeen sai todeta että hyvä ruoka, parempi mieli.. Johan alkoi leikit sujua :) 

Puolenpäivän aikaan tulimme kotiin, ja siitä se sitten taas riemu irtosi koko poppoolle! Miia-Olivia jatkoi unia turvakaukalossa ja Otto alkoikin leikkimään omassa huoneessaan. Pienen hetken leikki rauhassa mutta, sitten taisi se pienen pieni väsymys tulla kun  alkoi ihan mieletön kiukuttelu ja itkut. Melko ikävältä tuntuu kun pieni lapsi huutaa ettei halua olla kotona...ehkä tunnin! Siihen äidin ja pojan "keskusteluun" heräsi isi ja sisko kumpainenkin. Ottohan on jättäytymässä päikkäreistä kokonaan pois, illalla uni maistuukin hyvin eikä värkkäyksiä ole ollenkaan, päivällä on pari tuntia väsynyt mutta ei malttaisi nukkua, niin sit kiukutellaan. Miian kun vie vielä niin suuren osan päivästä ettei yksinkertaisesti kerkeä alkaa värkkäämään enää Oton kanssa päikkäreistä. 

Äidin voimat alkaa hiipua. Tänään alan katsomaan mitä kerho tarjontaa Kemissä on saatavilla. Otolle on pakko alkaa löytymään jotain tekemistä joillekin päiville, ei toki joka päivälle mutta jos edes kerran viikossa saisi seuraa/tekemistä jossain, muutakin seuraa kuin aikuisten. Jos sopivia päiväkerhoja / harrastuksia ei löydy niin pakko alkaa pohtimaan taas päiväkotiin menoa. Se vain on viimeinen vaihtoehto mitä haluan. Omat periaatteet kun ovat että jos itse ollaan kotona niin ei se lapsikaan päiväkotiin kuulu vaan omaan kotiin. Toki on poikkeuksia mitkä hyväksyn, esim sairaus tai jokin muu hyvä syy minkä vuoksi ei lapsen kanssa voi olla. En taas voi ymmärtää lainkaan sitä että itse olisi vaikkapa lomalla tai lomautettuna ja lapsi olisi silti päiväkodissa yms.

Itse olen tosi huono antamaan lapsia mihinkään hoitoon, juuri ja juuri mummolaan.. Miia on ollut yhden yön hoidossa mummolassa ristiäisten jälkeen ja yhden kerran ystävämme ovat olleet hoitamassa Miiaa ja Ottoa täällä meillä kun kävin päiväreissun Oulussa. Otto toki on mummolassa ollut paljonkin yötä ja päivisin touhuilemassa kun sen kanssa on jo niin helppoa olla (mummon ja papan kanssa kun on vähän eri tuulinen kuin kotosalla, kun aikaa on antaa erilailla Otolle). Toki välillä olisi ihana soittaa äidille ja isille että hakisivat muksut jotta pääsisi itse nukkumaan, rentoutumaan, tai vaikka shoppailemaan, mutta taas toisaalta "se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön". Olisihan tämä helppoa jos lapset kulkisi hoidossa jatkuvasti, mutta nehän ovat meidän lapsia, meidän tehtävä on kasvattaa heidät. Itse haluan ainakin nähdä kuinka lapset kasvavat ja oppivat uusia asioita, hinnalla millä hyvänsä! Levätään sitten vanhana. Lapset ovat pienen hetken pieniä, nautitaan siis siitä!

Lapseni ovat kaikki kaikessa itselleni! Ja ylä- ja alamäkiä tulee varmasti muillekin perheille, ei vain meille. Haluan kuitenkin viettää kaiken mahdollisen ajan lasteni kanssa koska pian Miiakin on jo iso tyttö ja Otto on silloin jo tosi tosi tosi iso poika. Kyllä tämä vielä helpottaa kun saamme yöt alkaa nukkumaan kokonaan ilman herätyksiä.  En luovuta!