tiistai 30. lokakuuta 2012

Herkku-Serkku

Meidän viikonloppu meni taas liian nopeaa. Otto-Matias oli Mummon ja Papan mukana mökillä Kitkalla. Tarkoitus oli Ollin ja Miian kanssa viettää rentouttava viikonloppu, mutta Jaana tulikin viikonlopuksi meille, joten meillä olikin rentouttava viikonloppu kera serkun! Jospa siis kertoisinkin tällä kertaa suhteestani serkkuuni.

Miss Piggies
Jaana on yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä, tuki ja turvani heikkoina hetkinä. Jokin huoli kun on niin puhelimesta pikanäppäimestä valitaan numero ja puhelu päälle. Olemme jollain tapaa tosi samanlaisia, mutta kuitenkin niiiiiiiiin erilaisia.

Jaana asui pari vuotta Kemissä ja silloin olimme lähes päivittäin tekemisissä. Nyt kuitenkin päätti meidät tänne hylätä, ja muutti Ouluun. Onneksi vain 100 km päähän, kun alunperin oli lähdössä Kuopioon asti. Hui kauhistus! Nyt sitten puhelimet laulaa lähes päivittäin. Välillä puhelut kestää 2min ja välillä yli tunnin.

Jaana on toinen kaasoistani. Alunperin ajattelin että en tarvitse kuin yhden kaason, mutta halusin kuitenkin Jaanankin mukaan tärkeimpään päivääni. Hän on myös Otto-Matiaksen kummitäti. Tiesin heti kun Ottoa aloimme odottamaan että Jaanasta tulee kummi.

Lapsina meillä oli tapana jouluna kertoa aina toisille lahjat mitä tiedettiin toisten saavan. Eräskin joulu Jaanalla oli kunnon taidonnäyte kun sai telkkarin joululahjaksi ja sen piti olla tosi yllättynyt! Voi niitä aikoja! Jaana halusi aina minun vanhoja vaatteitani, mutta enää ei ottaisi niistä mitään! Nyt on niin erilainen maku kummallakin. Mummomme osti aina meille samanlaisia lahjoja, erinvärisiä vain! Jaana on minulle sellainen siskon tapainen mitä minulla ei ole koskaan ollut. Kun olimme Ivalossa mummolassa, Jaanan täytyi aina päästä myös mummolaan yökylään. Muistan kun kerran Jaana ei tiennyt että olin tulossa Ivaloon,  kun menimme Jaanan äidin kanssa hakemaan Jaanaa koulusta kun hän oli vielä ala-asteella, ja se iloisuus mikä meistä kummastakin huokui <3

Voi eiiii! Voi niitä aikoja <3
Minulla on välillä tapana sanoa jotkin asiat liiankin suoraan, ja muutamaan otteeseen olen pohtinutkin että jokohan se suutahti, koska asia ei todellakaan edes ole minulle kuulunut. Aina niistäkin on selvitty. Ehkä me olemma semmoset erottamattomat toistemme turvat. Ja toivottavasti se näin jatkuukin ikuisesti, että kun toisella on huoli tai muuten vain asiaa, voimme aina toisillemme soittaa tai mennä/tulla kylään <3


2 kommenttia: